Yhteistyökumppanit

torstai 20. heinäkuuta 2017

Lähellä, mutta niin kaukana...

Jos kaikki menee kuten elokuvissa, olisi edelleen tarkoitus päästä muuttamaan helmikuussa 2018. Ensi keväälle jäisi tehtäväksi talon rappaus ja kesälle terassit, katokset, aidat sekä loput istutukset... ja sittenhän se olisi jo loppuleiman aika...


Kahden edellisen taloprojektin aikana olimme varanneet muutaman ulkomaanmatkan, tavoitteena "ladata akkuja", jotta jaksaa painaa täysillä loppuun saakka. Jokainen etukäteen varattu matka osui huonoimpaan mahdolliseen ajankohtaan... tontilla oli aina juuri silloin tulipalokiire ja aikataulut painoivat päälle, jokainen siirtynyt työvaihe kun olisi vaikutanut myös muiden urakoitsijoiden aikatauluihin. Matkat meni stressaten, mitä tontilla olisi pitänyt tehdä ja kotiin päästyämme poissaolo kostautui ympäripyöreinä raksapäiväinä. Vahingosta viisastuneena päätimme, ettei tämän talon rakennusaikana reissata lainkaan.

Tämä päätöshän siis tarkoittaa, että seuraavaa lomamatkaa voisi alkaa suunnittelemaan vuoden 2018/2019 vaihteeseen, siis lähes puolentoista vuoden päähän !!!! Onko se itsensä kiusaamista jos matkaa alkaa suunnittelemaan jo nyt? Vai antaako se motivaatiota saattaa kaikki suunnitellut työt loppuun alkuperäisessä aikataulussa ja budjetissa?


Koska lomamatkaa ei siis ole näköpiirissä ikuisuuksiin ja viralliset lomat vietetään raksalla, päätin tehdä pienen mielikuvaharjoituksen... ihan vaan vakuuttaakseni itseni, että "raksaloma" ja "loma raksalta" on melkein sama asia, eikö vain? Katsokaa vaikka itse... :)


Tontilla tulee käveltyä päivässä useita kilometrejä sekä noustua tikkaita ylös ja alas... tässä kuvassa ollaan ainakin 6000mm korkeudessa...


Myös Nepalissa matkalla kohti Island Peakia tuli käveltyä muutama askel rinnettä ylös ja alas ja taas ylös... tässä kuvssa alkaa korkeutta olemaan jo 6000m, ihan oli yhtä jyrkkää kuin haki telineen portaat :)
 

Onhan tämä nyt aikamoinen linnake... (30 vuoden unelma blogin Annan sanoin)
 

Vähän niin kuin Kiinan muurilla olisi taas ollut...



Olen jaksanut ihailla moneen kertaan pientä pihakalliotamme, joka on putsattu esille jo lähes kokonaan...



Eihän se nyt kovinkaan paljoa kalpene Grand Canyonille...

 
Jos vähän laajentaisi naapurin puolelle, saisi mäntyjen väliin viritettyä köysiratoja...


...vähän samaan tapaan kuin Costa Rican pilvimetsässä oli...


 
Aikamoinen betonimöykky...


...jostain syystä muistui mieleen Rio de Janeiron Kristus patsas... paljon betonia siinäkin :)


Tätä elukkaa jaksan hymyillen seurata tontilla päivästä toiseen...

 
Yhtä hellyttäviä olivat Borneon orangit...

Uusi kuntta ja sadettimen keräämät vesilätäköt houkuttelivat paikalle toistakymmentä pikkulintua peseytymään ja syömään sekä yhden mustarastaan tepastelemaan pitkin kalliota. Unohtui kunnon kamera ja zoomi kotiin, mutta kyllä ne pitäisi kuvasta löytyä...


Amazonilla sai vähän parempia lintukuvia...



Jostain syystä isäntä ei nähnyt mitään yhteistä kuvapareilla... :) ...mulla taitaa olla siis vaan matkakuumetta...

3 kommenttia:

  1. Voi ihana, sain tämän päivän parhaat naurut 🤣 Jos Death Valley on näkemättä, niin hyvin autenttinen kokemus tarjolla meidän raksan takapihalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuolemanlaakso on hieno paikka, teidänkään ei siis tarvitse haaveilla lomamatkoista ;) Laitahan kuvakollaasia jakoon teidän "kohteista" :)

      Poista